Suomen ulkoministeriö aina historiasta organisaatioon ja kansalaisille suunnattuihin palveluihin

Ulkoministeriö, joka toimi vuoteen 2017 asti nimellä ulkoasiainministeriö, on yksi kahdestatoista Suomen valtioneuvoston ministeriöstä. Ministeriössä toimii ulkoministerin lisäksi ulkomaankauppa- ja kehitysministeri sekä pohjoismaisen yhteistyön ministeri. Ulkoministeriö sijaitsi pitkään pääasiallisesti valtioneuvoston linnan itäisessä siipirakennuksessa, kunnes se 1980-luvulla siirrettiin Helsingin Katajanokalle Merikasarmin rakennusryhmään. Ulkoministeriön strategiaa käsitellään vuonna 2005 julkaistussa ”Suomen etu – globaali vastuu” -nimisessä asiakirjassa. Asiakirjan mukaan Ulkoministeriön strategiaa toteutetaan viiden keskeisen tavoitteen avulla, jotka toimivat pohjana yksiköiden sekä edustustojen vuosittaisten tulostavoitteiden laatimiselle. Asiakirjan mukaisia ulkoministeriön tavoitteita ovat vaikutusvaltainen Suomi kansainvälisessä yhteistyössä, turvallisuutta luova kansainvälinen yhteisö, oikeudenmukainen maailma, menestyvä Suomi sekä avoin ja palveleva ulkoministeriö. Suomen jäsenyys Euroopan Unionissa on keskeinen väylä näiden tavoitteiden toteuttamisessa.

Ulkoministeriön historia juontaa juurensa aina vuoteen 1858, kun Venäjän Lontoon konsuli pyysi saada konsulaattinsa suomea ja ruotsia puhuvan virkamiehen. Näin ollen jo tsaarinvallan aikana Suomi ja suomalaiset esiintyivät omana, ulkoasiainhallinnollisia palveluja tarvitsevana ryhmänään. Suomen itsenäisyyden myötä päätettiin, että Suomen valtiota ulkomailla edustaa vain ulkoasiainministeriö sen sijaan, että jokainen hallinnonhaara olisi itse vastannut myös ulkomaan asioistaan. Suomeen nimitettiin ensimmäinen ulkoministeri keväällä 1918. Ministeriksi nimitettiin tuolloin pankinjohtajana toiminut Otto Stenroth. Myöhemmin kesällä ulkoasiaintoimikunnan rakenne vahvistettiin asetuksella, jonka mukaan toimikuntaan kuului kolme osastoa ja 17 virkamiestä. Nykyisin ulkoministeriössä työskentelee noin 1500 henkilöä, joista vajaa tuhat työskentelee itse ministeriössä ja loput edustustoissa. Lisäksi ulkoministeriö työstää noin tuhat henkilöä asemamaista.

Ulkoministeriön tehtävät vaihtelevat laajasti

Suomen ulkoministeriön toimialaa määrittää valtioneuvoston ohjesääntö, jonka mukaan ministeriön toimialaan kuuluvat muun muassa suomalaisten oikeuksien ja etujen valvominen, konsulipalvelut ja muut vastaavat viranomaispalvelut ulkomailla, kansainväliset lainkäyttö- ja tutkintaelimet, vieraiden valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen edustaminen Suomessa sekä Suomen ulkomaanedustus. Ulkoministeriö keskittyy toiminnassaan pääasiallisesti Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, kehityspolitiikkaan sekä kauppapolitiikkaan. Se hoitaa myös Suomea koskevia kansainvälisesti merkittäviä asioita sekä Suomen kansainvälisiä suhteita. Lisäksi ministeriö avustaa eri hallinnonaloja kansainvälisissä asioissa. Käytännössä ulkoministeriön tehtävänä on Suomen ulkopolitiikan valmistelu sekä toteuttaminen. Ministeriön tehtävänä on lisäksi pyrkiä edistämään Suomalaisten hyvinvointia sekä turvallisuutta ja pyrkiä eurooppalaisten arvojen, esimerkiksi demokratian, pohjalta vahvistamaan kansainvälistä rauhaa sekä rakentamaan yhteisvastuuta.

Ulkoministeriön organisaation rakenne

Ulkoministeriössä toimii kolme ministeriä; ulkoministeri, ulkomaankauppa- ja kehitysministeri sekä pohjoismaisen yhteistyön ministeri. Ulkoministeri johtaa ministeriön päällikkönä ulkoministeriötä, jonka korkeimman virkamiesjohdon puolestaan muodostavat valtiosihteeri. Valtiosihteeri toimii kansliapäällikkönä, ja hänen alaisuudessaan toimivat neljä alivaltiosihteeriä. Ministeriö jakautuu tehtävien perusteella kahdeksaan osastoon. Poliittinen osasto, taloudellisten ulkosuhteiden osasto sekä kehityspoliittinen osasto vastaavat politiikan yhteensovittamisesta. Alueosastoja ulkoministeriössä on puolestaan neljä; Eurooppa-osasto, Afrikan ja Lähi-idän osasto, itäosasto sekä Amerikan ja Aasian osasto. Näillä alueosastoilla työskentelevät kiertävät suurlähettiläät. Tämän lisäksi ministeriössä on myös viestintäosasto. Ulkoministeriössä on lisäksi osastojaon ulkopuolisia toimijoita. Näitä toimijoita ovat oikeuspalvelu, kansalaispalvelut, protokollapalvelut, talousyksikkö, hallintopalvelut, suunnittelu- ja tutkimusyksikkö, sisäisen tarkastuksen yksikkö, kehitysevaluoinnin yksikkö sekä kansallinen turvallisuusviranomainen.

Kansalaisille suunnatut palvelut

Suomalaiset tuntevat ulkoministeriön yleensä parhaiten sen tarjoamista, ulkomaille matkustamiseen sekä muuttamiseen liittyvistä palveluista. Ulkoministeriö ylläpitää noin 150 eri maasta matkustustiedotteita, jotka ovat ministeriön laatimia maakohtaisia matkustusturvallisuutta koskevia tiedotteita. Matkustustiedote sisältää tietoa muun muassa maan yleisestä turvallisuustilanteesta, vaarallisista alueista sekä luonnonoloista. Matkustustiedotteiden tarkoituksena on antaa tietoa matkustajalle matkustuspäätöksen tekemisen tueksi. Matkustustiedotteet ovat luonteeltaan suosituksia. Ulkoministeriön alaisuuteen kuuluvat myös Suomen ulkomailla sijaitsevat edustustot eli diplomaattiset edustustilat, suurlähetystöt, konsulaatit sekä pienemmät kunniakonsulaatit. Vaikka näiden ulkomailla sijaitsevien edustustojen toimialaan kuuluu pääasiassa yleisiä poliittisia ja viranomaistehtäviä, tarjoavat ne myös palveluita ja apua ulkomailla asuville sekä matkustaville suomalaisille. Maissa, joihin Suomalaiset matkustavat runsaasti, saattaa heidän auttamisensa ja palvelemisensa nousta yhdeksi edustuston päätehtävistä.